10.10.2024 Yhdessä-hanke

Alustus: Tuomo Kangasluoma, psyko- ja perheterapeutti, perheneuvoja.

Syyskauden toisessa Teinineuvolan kokoontumisessa opeteltiin tunnistamaan oman vireystilan muutoksia ja reagointimalleja perhetyön moniottelijan Tuomo Kangasluoman johdolla. 

Viidelle paikkakunnalle Teinineuvolan avoimiin kahviloihin oli kokoontunut vanhempia etäyhteyden äärelle kuulemaan Tuomo Kangasluoman alustusta aiheesta Vakautta vanhemuuteen sekä keskustelemaan aiheesta toisten samaa elämänvaihetta elävien kesken. Keskustelua ohjaamassa eri paikkakunnilla oli MLL:n Jututtamon vapaaehtoisia sekä eri kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisia. Keskustelua kahviloissa pidettiin jälleen arjen tasolla ja asioita käsiteltiin vanhemmuuden kasvukohdista käsin. 

Tuomo Kangasluoma aloitti alustuksen kertomalla, että meillä kaikilla on ns. normipersoona, joka toimii optimaalisesti ollessaan temperamenttiin sopivassa vireystilassa. Kiihtyneessä tilassa vireystila muuttuu ja ihminen ei ole enää läsnä normipersoonassaan, jossa vuorovaikutus olisi optimaalista. Vireystilaa saattaa nostaa esimerkiksi erilaiset jännittävät tilanteet, stressi tai illan teemaan liittyen erilaiset konfliktitilanteet nuoren kanssa. 

Vuorovaikutustilanteet nuoren kanssa saattavat nostaa pikaisesti kierroksia. Esimerkiksi aikaisemmat kokemukset laukaisevat omaa käytöstä eri tilanteissa. Kierroksia nostattavassa vuorovaikutustilanteessa voi olla läsnä jotakin sellaista, joka triggeröi, ja aiheuttaa näin poistumisen optimaalisen vuorovaikutuksen mahdollistavasta vireystilasta. Myös väsymys ja riittämättömyyden tunne voivat olla laukaisevia tekijöitä. Tällöin ihminen ei ole läsnä itselleen eikä toiselle tavalla, joka mahdollistaisi järkevän keskustelun.

On inhimillistä, että vanhemmalla menee välillä kuppi nurin ja nuoren kanssa syntyy konfliktitilanteita. Näissä tilanteissa on aikuisen tehtävä löytää takaisin itseen ja saada kierrokset laskemaan niin, että optimaalista vuorovaikutusta voi lähteä syntymään. Nuori ei välttämättä pysty vakauttamaan itseään konfliktitilanteissa, mutta vanhemman pitäisi siihen pystyä.

Kangasluoma muistutti, että nuori tarvitsee vakauttavaa vanhemmuutta. Vanhempi ei voi vastata nuorelle samalla mitalla kuin millä tämä haastaa vanhempaa. Jokaisessa vuorovaikutustilanteessa tulisi olla kirkkaasti ajatteleva tyyppi. Vanhemman vastuulla on olla tuo tyyppi. 

Tuomo Kangasluoma teroitti vanhemmille, ettei konfliktitilanteissa tule koskaan haastaa nuoren identiteettiä, vaan keskittyä itse tilanteeseen. Millaisia ääniä nuori ottaa sisälleen minuutensa rakennusaineiksi kotoa? Nuorelle tulee jäädä konfliktitilanteenkin jälkeen kokemus: “Olet hyvä tyyppi.”

Konfliktitilanteet olisi hyvä sanoittaa ja purkaa vanhemman ja nuoren päästyä normaaliin tilaan, jotta tilanteet eivät jää purkamattomaksi energiaksi. Vanhemman tehtävä on pyytää anteeksi omaa käytöstään  ja avata keskustelu. Hyvää vuorovaikutusta ei ole riidattomuus vaan se, että osataan sopia ja pyytää anteeksi, muistutti Kangasluoma. 

Kangasluoma kehotti vanhempia opettelemaan kuulemaan oman kehon viisaita viestejä. Millaiset tilanteet nostattavat kierroksia ja millaiset käyttäytymismallit toistuvat yhä uudelleen niissä tilanteissa? Mikäli vanhempi ei saa itseään kiinni kierroksia synnyttävistä tilanteista, tulee kasvatustyöstä nalkuttamista. Tunnistamalla tilanteet, voi niihin myös valmistautua vakauttamalla itseä esimerkiksi syvään hengityksen avulla, juomalla lasi vettä tai mielikuvaharjoituksilla. “Mikäli astuminen nuoren huoneeseen aiheuttaa kierrosten nousemista, voi kuvitella huoneen nurkkaan kameran, joka taltioi vuorovaikutustilanteen nuoren kanssa,” vinkkasi Kangasluoma. 

Tilanteissa joissa vanhempi tiedostaa olevansa valmiiksi väsynyt tai kokee päivän olevan huono, voi omaa vireystilaa sanoittaa nuorelle ja kertoa miten toivoisi tulevansa kohdelluksi ali- tai ylivireänä. Puhuminen on vuorovaikutuksen ydin, joka tasapainottaa aivopuoliskojen toimintaa, kertoi Kangasluoma. 

Tuomo Kangasluoma muistutti vanhempia, että nuoren sisällä on pieni lapsi, joka kaipaa ymmärrystä ja lohdutusta. Vanhemman tehtävä on nähdä lapsi nuoressa, joka kaipaa tulla nähdyksi, vaikka tämä viestittäisi ulkoiseti tai sanallisesti jotakin muuta. Vanhemman tehtävänä on kysyä kuulumisia, kehua nuorta, osoittaa kiinnostusta ja ottaa vastaan “mee pois” kommentit.  

Kangasluoma kehotti vanhempia pitämään hyvää huolta itsestä ja omista tarpeista, olemaan itseään kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen, tutustumaan omiin kipukohtiin vanhempana sekä etsimään keinoja joilla rauhoittaa itseä. 

Viimeisenä viestinä vanhemmille Tuomo Kangasluoma sanoi: “Apua saa, jos sitä kokee tarvitsevan!”. Yksin ei tarvitse selvitä. 

Lähestulkoon kaikki Teinineuvolan avoimiin kahviloihin osallistuneet vanhemmat kokivat palautteen mukaan saaneensa jälleen eväitä vanhemmuuteensa illan annista. 

Ulla Anttila, Moms for Kids Yhdessä-hanke