22.03.2024 Yhdessä-hanke

Teinineuvolan kokoontumisten huipentuma oli Teinineuvola Special -tapahtuma maaliskuussa Evijärven koulukeskuksessa. Tapahtumaan oli saatu vieraaksi perhe- ja psykoterapeutti, Suomen Super Nanny Pia Penttala. 

Teinineuvola Special koostui kahdesta eri luentokokonaisuudesta, joista ensimmäinen oli suunnattu kasvatusalan ammattilaisille ja toinen vanhemmille sekä muille asiasta kiinnostuneille. Tämä blogiteksti on kirjoitettu kootusti molempien luentojen pohjalta. 

Molemmissa luennoissa Penttala korosti koulun tehtävää akateemisten taitojen opettajana. Tänä päivänä koulu joutuu kuitenkin venymään moneen muuhunkin rooliin kuin opetustehtävään. Kasvatukselliset odotusarvot koulua kohtaan ovat kovat. Penttalan mukaan oppimisympäristöön tarvitaankin sujuvaa moniammatillista yhteistyötä, jotta opettajat voivat keskittyä omaan perustehtäväänsä eli opettamiseen. 

Kasvatusvastuu lapsesta kuuluu aina ensisijaisesti kodille, muistutti Penttala. Mikäli lapsi ei kotona opi tunne-elämään liittyviä taitoja, ei koulukaan voi niitä opettaa. Koulu voi vain vahvistaa kotona opittua. Oppi, malli, tuki ja rakkaus tulee löytyä kotoa, painotti Penttala. 

Penttala korosti monta kertaa luentojen aikana, miten lapsi oppii ja omaksuu kodin ihan tavallisesta arjesta asioita, joita hän tarvitsee kodin seinien ulkopuolella. Lapsen tulee kokea kodin seinien sisällä niin naurut kuin itkut, ilot ja riidat ratkaisuineen. Jotta lapsi voi oppia elämässä tarvittavia tunnetaitoja, tulee hänen kokea vanhemman aitoa läsnäoloa. Läsnäoloa tapahtuu juurikin arjen tavallisissa asioissa kuten yhteisissä ruokailuhetkissä. Jaetussa arjessa myös vanhemman asiantuntijuus omaa lasta kohtaan säilyy. Asiantuntijuus omasta lapsesta rakentuu yhdessä vietetyn ajan kautta. Lapsi tarvitsee vanhempaa, vaikka viesti nuorelta olisikin päinvastainen. Kommunikaatio on kuulumisten kysymistä ja pienillä asioilla muistuttamista, että nuori on merkityksellinen vanhemmalle. Laatuaika on tavallista aikaa kotona. Maalaisjärjellä ja tavallisuudella luodaan parasta kasvupohjaa, korosti Penttala useaan otteeseen. 

Perheessä lapsi oppii myös kodin arvot, joista pidetään kiinni. “Aikuiset määrää ja lapset tottelee“ oli Penttalan pointti. Tämä tarkoittaa sitä, että perheestä löytyvät selkeät roolit aikuisille ja lapsille. Aikuisen tehtävä on luoda säännöt ja rajat, joista pidetään kiinni. 

Penttala rohkaisi vanhempia tuntustumaan, millainen minä olen vanhempana. Omaan vanhemmuuteen tutustuminen auttaa myös lasta tuntemaan vanhemman tämän luontevasta vanhemmuudesta käsin. Tämä ei tarkoita virheetöntä vanhemmuutta, sillä vanhempi saa tehdä virheitä. Vanhemman tuleekin sanoittaa lapselleen omia mokia ja pyytää anteeksi virheitään, kun siihen on tarve. Virheettömän vanhemman rooli asettaa lapselle aikuisuuden riman yli-inhimilliselle tasolle. Niin ikään virheitä tekevältä ja ne myöntävältä vanhemmalta lapsi oppii inhimilisyyttä myös kodin ulkopuolista maailmaa kohtaan. 

Penttala muistutti, ettei aitoa vuorovaikutusta synny kännyköiden kautta. Multitaskaus ja ruuduista pursuava tietotulva rasittavat aivoja. Ruudun äärellä tietotulvan keskellä aivot eivät pysty purkamaan niihin kohdistuvaa painetta. Stressitaso ei pääse laskemaan. Aivoja pitää välillä tyhjentää antamalla aivoille ruudutonta aikaa. Meidän tulee pystyä itse määräämään omaa ruudun käyttöä.

Tylsyys on tila, jossa syntyy luovuutta. Vanhemman tehtävä ei ole täyttää lapsen elämää eri aktiviteeteilla. Vanhempi ei ole lapsen ohjelmatoimisto, muistutti Penttala. Lapsen tulee itse keksiä tekemistä ja viettää aikaa omaan ikätasoon kuuluvien vertaisten kanssa. Mikäli lapselta kuitenkin otetaan jotakin hänelle tärkeää pois elämästä, kuten pelaaminen, pitää hänelle olla antaa jotakin tilalle. Tässä kohdassa tilalle tulisi tulla vanhemman läsnäolo. 

Nuorten ahdistus ja mielenterveyteen liittyvät asiat nousivat Pia Penttalankin luennolla esiin. Hän rohkaisi vanhempia tunnustelemaan rohkeasti, mistä nuoren ahdistavassa tunteessa voisi olla kyse, eikä lähteä heti ruokkimaan uhrigeeniä. Penttalan mukaan raskaat mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat nuorten keskuudessa kuitenkin marginaalissa. Suuri osa nuorista mahtuu ns. normaaliuden kategoriaan. Ahdistusta kokevan nuorensa kanssa kannattaakin pyrkiä normalisoimaan tunteita. Ikävät ja ahdistaviltakin tuntuvat tunteet kuuluvat elämään ilman niihin viittaavaa mielenterveydellistä häiriötä. Vanhemman tehtävä on valmentaa nuorta selviämään maailmasta, sillä maailmassa on vain selvittävä, Penttala painotti. 

Lopuksi Penttala kehotti vanhempia olemaan ylpeitä nuoristaan! Sanoittamaan heille vanhemman asiantuntijuudesta käsin asioita, joissa tämä on hyvä ja buustaamaan tämän itsetuntoa. 

Yhdessä-hanke