05.12.2023 Yhdessä-hanke

Teinineuvolan syksyn avoimet kahvila-illat tulivat päätökseen ajankohtaisen aiheen myötä. Illan aiheena oli mielenterveyteen liittyvät asiat teemalla: “Kun synkistää”. Aiheen alustajana toimi pitkän uran koululääkärinä tehnyt lääkäri, perheterapeutti, kirjailija ja akuutin ja kroonisen traumatisoitumisen asiantuntija Sirkku Suontausta-Kyläinpää. 

Aluksi Sirkku Suontausta-Kyläinpää pyysi vanhempia pohtimaan, mikä on ollut parasta lapsen kanssa kuluneen viikon aikana, millaisia onnistumisen hetkiä on ollut ja mistä voisi antaa lapselle kiitosta. Näiden arjesta kumpuavien teemojen ääreen on syytä pysähtyä säännöllisesti, sillä ne nostavat esiin hyviä ja kantavia asioita koko perhettäkin ajatellen. 

Yhdessä pohdittiin myös mistä tämän päivän nuoren paha olo kumpuaa ja miten nuoret ilmaisevat sitä. Nuori saattaa kuvata yleistä olotilaansa ahdistavaksi saamatta kiinni siitä mikä oikeastaan ahdistaa. Epämääräinen olo saattaa kummuta myös ahdistavana olona, josta ei oikein saa kiinni. 

Kohti aikuisuutta kehittyvän nuoren mieli on myllerryksessä. Oma identiteetti hakee muotoaan. “Kuka minä olen” -kysymys ulkoistuu muun muassa ulkonäköpaineisiin. Nuori ei välttämättä enää erota sitä miltä sisällä tuntuu, vaan keskittyy ulkoisiin vaikutteisiin. 

Vanhemman voi olla haastavaa saada kiinni siitä millaisten asioiden kanssa tänä päivänä nuoruuttaan elävä jälkipolvi painii. Sukupolvien ero tulee näkyviin. Tämä voi tuoda ristiriitaista painetta vanhemman ja nuoren välille. Sirkku Suontausta-Kyläinpää rohkaisi vanhempia olemaan viisaasti avoimia omalle nuorelle siitä mitä itse on kokenut nuorena, niistä pinnoista käsin, jotka voivat palvella nuoren kokemusta. Nuoren kokemusta ei kannata kuitenkaan aliarvoida omilla nuoruuden haasteilla sanomalla “tietäisitpä vaan mitä minä olen nuorena kokenut”. Tämä lausahdus luo väärän jännitteen vanhemman ja nuoren välille. 

Murrosikä on toinen uhmaikä. Murrosikä voi olla kuin uusi syntymä, jossa nuori voi löytää lisää sanoja asioille, joita ei ole osannut sanoittaa aikaisemmin. Moni lapsuuden käsittelemätön asia voi löytää sanat murrosikäisenä. Löytyneet sanat ja sanojen puuttuessa paljon puhuva kehonkieli voivat olla ikkuna nuoren mieleen. 

Miten sitten erottaa nuoruuteen kuuluva myllerrys masennuksesta ja tilanteista, joista nuori ei pääse itsensä kanssa eteenpäin? Sirkku Suontausta-Kyläinpään mukaan teiniangsti on osa nuoruuden kehitystä niin kauan kuin se pysyy rajoissa. Masennusta voi olla vaikea sekä vanhemman, että nuoren itsensä tunnistaa. Masentunut vetäytyy tilanteista, jotka ovat ennen tuottaneet mielihyvää. Ahdistunut välttää tilanteita, jotka ahdistavat. Masennuksen merkkejä ovat ärtyneisyys, syrjään vetäytyminen, selittämättömät kivut, uupumus, kiinnostamattomuus sekä vääränlaiset tavat lääkitä pahaa oloa (liika pelaaminen, päihteet jne.). Nuoren masennusta ei kuitenkaan voi aina tulkita ulkoisilla merkeillä. Nuori saattaa menestyä koulussa ja hoitaa siihen liittyvät asiat, mutta sairastaa silti masennusta. Nuoren elämään liittyvien muutosten kanssa kannattaa olla hereillä. Myös fyysiset sairaudet tulee ottaa huomioon ja sulkea pois, mikäli nuori oireilee väsymyksellä ja vetäytymisellä. 

Nuori elää monien paineiden alla. Nuoruuteen liittyvien valintojen lisäksi paineita lisää somen luoma maailmankuva. Somen luomat mielikuvat saattavatkin olla salakavalan ahdistavia. Nuori käsittelee asioita myös eri mittasuhteissa kuin aivot jo täyteen potentiaaliinsa saanut aikuinen. 

Nuoret jakavat asioita paljon myös keskenään. Asiat, joita nuoret pyrkivät ratkomaan omalla rajallisella elämänkokemuksella voivat olla rankkojakin. Oman lapsen ahdistus voikin peilata lojaalisuuden loukkua. Kaverin asioita ei saa puhua, vaikka tilanne vaatisi aikuisen, jopa ammattilaisen, tietoisuutta ja apua. 

Keskustelussa totesimme yhdessä, että mielenterveyteen liittyvät asiat ovat päässeet päivänvaloon, kun esimerkiksi julkisuuden henkilöt ovat tuoneet esille omia mielenterveyteen liittyviä haasteita. Julkkikset voivatkin olla hyvä peilipinta ja rohkaisu nuorelle lähteä puhumaan omista mieleen liittyvistä haasteista. Nuoren kanssa on hyvä ottaa puheeksi myös itsemurhaan liittyvät julkkisten kuolemat. 

Sirkku Suontausta-Kyläinpää kehotti vanhempia pitämään keskusteluvälit avoimena nuoren kanssa, vaikka kommunikaatio olisikin välillä hyvin yksipuolista. Pienillä sanoilla ja teoilla pystyy osoittamaan nuorelle, että keskusteluyhteys vanhempaan on auki: “ Olen tässä ja otan sinut tosissaan”. Keskustelupintaa voi löytää myös yhteiskunnallisesti pinnalla olevista asioista. Kun nuori antaa signaalin puhumiselle, kannattaa siihen tarttua ja olla läsnä siinä hetkessä. 

Yhdessä-hanke