14.11.2023 Ulla Anttila

Vuosituhannen vaiheessa levisi kyliin ja kaupunkeihin kasvatusmalli nimeltä “Koko kylä kasvattaa”. Ajatuksena oli sitouttaa kaikki paikkakunnan aikuiset yhteisiin pelisääntöihin lasten ja nuorten rakastamisessa sekä rajoissa. Yhdessä sovittiin kotiintuloajat kunkin ikäisille lapsille ja sitouduttiin aikuisina puuttumaan kylillä tapahtuviin pöljäilyihin. 

Evijärven Teinineuvolassa kokoonnuttiin marraskuussa päivän polttavien kysymysten äärelle. Päivän polttavat puheenaiheet oli koottu nuorten vanhemmille tehdyn kyselyn pohjalta. Aiheet todella puhututtivat kunnantalon kahvilaan saapuneita vanhempia. Juttua ylläpiti ja johdatteli MLL:n Jututtamon ohjaajat. 

Aiheet koskettelivat nuorille suunnattuja toimintoja, sääntöjä, kielenkäyttöä ja luottamusta. Keskustelua herätti erityisesti se miten vanhemmat toivoisivat tietävänsä oman nuoren tekemisistä kotioven ulkopuolella. Yhdessä todettiin, että pienellä kylällä kaiku oman nuoren mahdollisista erehdyksistä kantautuu ennemmin tai myöhemmin myös vanhemman korviin. Nuoreen tulee kuitenkin luottaa ja luottaa myös siihen, että koti on paikka, jossa omat erehdykset voi kertoa. Erehdykset kuuluvat elämään. Yhdessä nuoren kanssa voidaan kantaa erehdyksistä vastuuta ja osoittaa, ettei hän ole yksin silloinkaan, kun ajatus ei kerinnyt mukaan toimintaan. 

Vapaa-aikatoimen tarjoaman kahvikupposen ääressä päädyttiin keskustelemaan myös siitä, miten toinen aikuinen voisi puuttua vastaan tuleviin nuorten ajatushäröihin. Toisen lapsen tekemisiin voi olla hankala puuttua. Vielä isompi kynnys on ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kertoa huolta herättävistä tilanteista. Puuttumista helpottaisi, jos kaikilla aikuisilla olisi yhtenäiset linjat. Tieto oman nuoren ei-toivottavasta käyttäytymisestä halutaan kotiin, jotta asioista voidaan keskustella ja sopia yhdessä nuoren kanssa. Puuttuminen luo myös turvaa, johon nuorella on oikeus. 

Aikuisilta yhteisessä keskustelussa toivottiin pelisilmää siinä miten nuoren ei-toivottuun käytökseen puututaan. Puuttuminen on ennen kaikkea nähdyksi tulemista, myös sanallisesti. Millaiset aikuisen sanat ja käytös pysäyttävät, millaiset provosoivat? Keskusteluun nousi pysäyttävä ajatus siitä, kumpi haitta on suurempi: nuoren sanallinen ryöppy aikuiselle, joka puuttui esim. nuoren näpistelyyn, vaiko näpistelyyn puuttumatta jättäminen. Puuttumattomuus on signaali välinpitämättömyydestä. Puuttuminen vahva peili välittämisestä. 

Tieto oman nuoren pöljäilyistä saattaa saada vanhemman puolustuskannalle. Viestintuojaa ei kuitenkaan kannata kivittää sanallisesti, vaan ottaa tieto aikuisena vastaan, todettiin yhdessätuumin. 

Nuoren ei-toivottuun käytökseen puuttuminen on aikuiseksi asettumista. Vaikka nuori ei sitä tiedosta, saatika myönnä, on kaikilla nuorilla lähtökohtaisesti aikuisen tarve, tarve tulla nähdyksi aikuisen puolelta. Hyvä kontaktointi nuoreen voi jäädä mieleen kantavana kokemuksena: Minusta välitettiin, minut huomattiin. 

Tärkeää on puuttua myös hyvään ja toivottavaan käytökseen. Antaa käytöstä vahvistavaa palautetta. Kiitoksen ja kehun merkitys on erityisen suuri silloin, kun nuori on saanut paljon negatiivista palautetta käytöksestään. Kiitos ja kehu vahvistavat itsetuntoa. On tärkeä huomata nuori myös ihan mielenkiinnon vuoksi.

Tänä päivänä nuoruuttaan elävä on hyvin altis vaikutuksille, jotka tulevat esim. somen maailmasta. Somessa leviävät ilmiöt ja kieli rantautuvat näyttöjen kautta pikaisesti myös pienen kylän nuorison keskuuteen. Se kielenkäyttö, joka nuoresta tuntuu kodikkaalta, saattaa särähtää aikuisen korvaan. Teinineuvolan vanhemmat muistuttelivat itseään, että nuori on vasta tulossa omaksi itsekseen, kieli ja tietyt vaikutteet ovat hakemista. Se mihin nuori kiinnittyy arjessaan luo hyvän ja turvallisen kasvualustan itsen löytymiselle. Kiinnittymispintoja ovat koti, koulu ja harrastukset. Paikat, joissa asiani ovat tärkeitä ja joissa minua kuunnellaan ja valmistetaan elämää varten. - Meidän kylä, turvallinen kylä kasvaa!

Ulla Anttila, Yhdessä-hanke