30.05.2023 Ulla Anttila

Osallistuimme joitakin viikkoja sitten Alavuden Vaatepankin tiimin kanssa Honkiniemen luontoleirikeskuksessa järjestettyyn seikkailija Timo Polarin luentoon. Huimista seikkailuistaan ja mahdottomilta tuntuvista maailmanvalloituskertomuksista huolimatta luennon keskiöstä nousi päällimmäiseksi ajatukseksi elämän pienten hetkien tunnistaminen. Sellaisten hetkien, joissa se jokin tuntuu olevan hetken juuri oikealla paikallaan tallentuen syvälle muistojen pankkiin. 

Haaveet ja tavoitteet kuuluvat elämään. Ne antavat meille kulkusuuntaa ja auttavat jaksamaan arjen rutiineja. Sykäyttävimmät hetket saattavat kuitenkin tulla eteen juuri arjen keskellä, eivätkä Eiffel-tornin tai Himalajan huipulla. Pieni sydämen sopukoihin tallentuva hetki voi olla rakennettu hyvin yksinkertaisista elementeistä: lapsen kosketus, katsekontakti tai kesäsade kasvoilla. Siinä hetkessä tuntee kiitollisuutta elämästä ja yhteenkuuluvuutta kaikkeuden kanssa. Tunnehetkissä tuntee olevansa elossa. 

Vaikka nämä tunnehetket tarjoillaan meille arjen keskelle, ovat ne myös niitä jotka on kaikista helpoin hukata ja kadottaa. Liian tiivis katse tulevaisuudessa (tai älylaitteessa) vie pois kyvyn tuntea hetki. Tunnehetket tarvitsevat ympärilleen tilaa ja aitoa läsnäoloa. 

Lapsen mieli on avoin ja herkkä tunnehetkille. Lapsen muistiin painuvat pienet hetket, jotka kantavat muistoina ja kiinnittyvät kantavaksi voimaksi oman elämän kivijalkaan. Aikuisen tehtävä on varjella hetkiä, tarjoilla ja rakentaa niitä meidän kaikkien käsillä olevista palikoista. Näihin palikoihin ei tarvitse sijoittaa euroja eikä niitä löydy matkatoimistoista. 

Valokuvat auttavat matkustamaan tunnehetkiin. Aktiivisesta muistista kadotettu hetki palautuu mieleen vanhoja valokuvia katsellessa: mummon syli, lapsuuden leikit, saunan jälkeiset olotilat. Ne pienet hetket, joihin on talletettu paljon, oikeastaan koko elämä. 

Tunne hetki, hetki sinun elämässäsi - siihen räätälöity, löydettäväksi tarkoitettu.

Ulla A