25.03.2026 Annukka Navis
Teksti on suomenkielinen tiivistelmä Connected Families -järjestön “How to get kids to do chores” -blogitekstistä.
Haluat lastesi tekevän kotitöitä, koska sinulle on tärkeää opettaa heille vastuullisuutta. (Ja koska todennäköisesti voisit tarvita vähän enemmän apua kotona!) Olet viestinyt lapsillesi miksi heidän tulisi tehdä kotitöitä. Olet ehkä jopa kehittänyt systeemin kotitöiden palkkioista ja seurauksista. Mutta miksi ne tiskit sitten ovat edelleen altaassa odottamassa tiskikoneeseen laittamista? Miten ihmeessä saat lapsesi tekemään kotitöitä? Tätä kysymystä monet vanhemmat kyselevät.
Puuhat, jotka pitävät lapset kiireisinä kotitöiden kustannuksella, tulevat aina vain kiinnostavammiksi. Ruutujen ja hektisen elämän keskellä arkiset askareet voivat unohtua. Ei siis ole ihme, että vanhemmat tulevat luoksemme haluten tietää miten saada lapset osallistumaan kotitöiden tekoon.
Vanhempien kanssa työskennellessämme kuulemme usein, että yksi perheen lapsista kamppailee kotitöiden tekemisen suhteen muita enemmän. Yritys saada tällaiset lapset kotitöiden pariin voi johtaa jopa isoihin raivokohtauksiin. Nämä vastustelevat lapset saattavat tulla kovin tietoisiksi vertailusta itsensä ja suosikkisisaruksensa (heidän mielestään) kanssa ja voivat lannistua.
Vuosikymmenten työ vanhempien auttamisessa on tehnyt meille selväksi, että hyödyttömistä toimintatavoista, kuten taistelu kotitöistä, eroon pääseminen alkaa rehellisestä itsetutkiskelusta: “Mitä sisimmässäni tapahtuu?” ja “Mitä lapseni sisimmässä tapahtuu? Millaista on olla hän?”
Yrittäessäsi entistä kovempaa saada lapsesi osallistumaan kotitöihin, saatat huomata ärtymyksen nousevan. “Minun lapsuudessani kotityöt eivät olleet tällainen ongelma. Me vain tehtiin mitä piti tehdä. Miksi en saa samaa toimimaan omien lasteni kanssa?” Tai “Mikä lapsissani on vialla?” Saatat jopa alkaa nähdä itsesi kykenemättömänä vanhempana tai lapsesi laiskoina, itsekkäinä tai pilalle hemmoteltuina. Häpeä ja tuomitseminen vain jumiuttavat tilanteen entisestään.
Jopa jo sanat “saada lapset tekemään kotitöitä” voivat luoda vääränlaisen asetelman. Milloin viimeksi tunsit itsesi rohkaistuksi tai voimaantuneeksi, kun joku yritti “saada sinut tekemään jotain” mitä et halunnut tehdä? Mitä jos heittäisit sivuun noiden sanojen luoman paineen ja muistuttaisit itseäsi armollisesta totuudesta. Et ole yksin näiden asioiden äärellä. Armoa riittää tähänkin sotkuiseen matkaan.
Viimeaikainen aivotutkimus auttaa meitä ymmärtämään, että lapsista, joille kotitöiden tekeminen on tuskaisinta, ei yleensä tule vastuuttomia tai tottelemattomia. Sen sijaan, heillä on yleensä matalammat dopamiinitasot (keskushermoston välittäjäaine). Tämä ero aivojen toiminnassa altistaa heidät juoksemaan mielihyvää tuottavien häiriöitekijöiden perässä, joista he saavat dopamiiniruiskeen. Dopamiinin puutteen aiheuttama epämukavuus saa nämä lapset siis usein harhautumaan kotitöistä ja kun kutsut heidät takaisin kotitöiden pariin, he vastustavat “En halua tehdä sitä!”.
On houkuttelevaa olla entistä tiukempi ja vaativampi sääntöjen ja seurausten suhteen. Mutta olemme oppineet, että se ei toimi ainakaan lasten kanssa, joilla on matala dopamiinitaso. Sen sijaan se lisää lasten stressiä, mikä puolestaan kuluttaa dopamiinia entisestään. Stressaantuneet lapset saattavat tehdä lähes mitä vaan saadakseen “kemikaaliruiskeensa”.
Odotustason laskeminen matalan dopamiinitason omaavien lasten kohdalla ei myöskään ole hyödyllistä. Sen sijaan he tarvitsevat sinulta selkeät rajat ja korkeat odotukset. Mutta heille on tärkeää kokea myös myötätuntoa ja ymmärtäväisyyttä sinulta sekä saada kokemus siitä, että sinä tarkoituksenmukaisesti pyrit tekemään näistä tehtävistä heille vähemmän stressaavia.
Miten siis voit innostaa lapsia ahkeroimaan ja tekemään kotitöitä huomioiden tämän totuuden?
Jaa tarinoita ja esimerkkejä omasta elämästäsi ja muiden (Googlesta löytyy paljon tarinoita sinnikkyydestä eri-ikäisille). Milloin olet ollut sinnikäs ja ylpeä saavutuksestasi? Mitä opit kokemuksestasi?
Jaa Raamatunkohtia, jos se on perheesi arvojen mukaista, esim. Gal 6:9.
Huomioi lapsen onnistumiset. Milloin lapsesi on osoittanut sinnikkyyttä ja mitä siitä seurasi?
Opeta lapselle “kasvun asenne”. Lapsen aivot kehittyvät eniten, kun lapsi joutuu ponnistelemaan, aivan kuten hänen lihaksensa vahvistuvat, kun hän pyöräilee mäkeä ylös, eikä suinkaan alamäkeen rullatessa.
Opeta lapselle palvelemista. Kun palvelet lasta, kerro hänelle miten hyvältä voi tuntua palvella ja olla palveltavana. Miten se vaikuttaa ihmissuhteisiin?
Tee tehtävistä lyhyempiä. Auta lasta pilkkomaan isot kotityöt pienempiin, helpommin hallittaviin tehtäviin, joiden tekeminen voi antaa pienen dopamiiniruiskeen. Tai pyydä lasta auttamaan pienemmissä tehtävissä useammin, jopa monta kertaa päivässä!
Pidä isompien tehtävien osien välissä kivoja taukoja. Tyttäremme harjoitteli joskus ensin puolet pianoläksystään ja piti sitten viiden minuutin tauon ja kävi keinumassa. Tämä antoi hänelle tarpeeksi dopamiinia loppuläksyn soittamiseen.
Sisällytä tehtävään dopamiiniruiske kuten musiikkia, välipala tai keksi uusi luova tapa tehtävän suorittamiseksi. “Voisitko pyyhkiä pöydän yhdellä jalalla seisten?”
Tehkää yhdessä kotitöitä. Yrittäkää tehdä kotitöitä yhdessä samanaikaisesti, jos vain mahdollista. Usein on helpompi tehdä hommia, kun muutkin tekevät.
Hyödynnä ruuan antama dopamiiniruiske. Monessa perheessä tehdään kotityöt ennen ruokailua. Niiden jälkeen on mukava istua yhdessä alas syömään. Tämä lisää tehtävän suorittamisen tuomaa dopamiinia - tee hommat ja käy pöytään! Toisissa perheissä taas koitetaan välttää nälkäkiukkua ja kotitöiden pariin käydään mieluummin ruuan jälkeen, kun kaikilla on toivottavasti vatsat täynnä ja ollaan hyvällä tuulella.
Perhepalaverit voivat antaa lapsille omistajuutta kotitöiden vaihtamisesta, sillä ellei lapsi erityisesti rakasta tiettyä tehtävää, voi saman tehtävän suorittaminen viikko toisensa jälkeen olla melkoinen “dopamiinintappaja”.
Opeta lastasi onnittelemaan itseään pienenkin saavutuksen jälkeen. Tämä on todella tärkeää. Voit kysyä kysymyksiä kuten “Vau, mitä sait tehtyä?” tai “Miltä nyt tuntuu?”. Opeta siis lapsia olemaan tyytyväisiä itseensä, kun he tekevät töitä ja saavuttavat jotain.
Matalat dopamiinitasot saattavat selittää meille miksi yhdellä lapsella on niin vaikeaa, kun taas toinen on luonnostaan vastuullinen. Tämä ei kuitenkaan ole tekosyy päästää lasta pälkähästä ja antaa hänen olla oppimatta työn tekemisen arvoa. Lapsesi saattaa tarvita apuasi dopamiinitasojen nostamisessa kotitöiden parissa, jotta hän voi kasvaa vastuullisuudessa ja sinnikkyydessä, jotka auttavat häntä elämässä pitkälle.
Paljon voi muuttua, kun siirryt kysymyksestä “Miten saan lapseni tekemään kotitöitä?” kysymykseen “Mitä lapseni tarvitsee, jotta hänen on helpompi nauttia vastuullisuudesta?” Ja samalla lapsesi vastaanottaa tärkeän viestin “Minua rakastetaan ja ymmärretään”.
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Lynne Jackson, Connected Families -järjestön perustaja. Alkuperäinen teksti löytyy englanniksi: https://connectedfamilies.org/how-to-get-kids-to-do-chores/
takaisin alkuun 
© momsforkids.fi
